torstai 30. lokakuuta 2008

Keskusta ja sosialidemokraatit romahtavat vuoden 2011 eduskuntavaaleissa




Kokoomuksesta kasvaa mahtipuolue

Suomen puoluekenttä on käymistilassa. Maassa on meneillään raju yhteiskunnallinen, elämäntavallinen ja asenteellinen murros, joka muuttaa peruttamattomasti vanhan puoluejaon. Sosialidemokraattien ja keskustan profiilissa ja kannattajakunnassa on sellaisia korjaamattomia säröjä, että niiden romahtamista valtapuolueista keskisuuriksi apupuolueiksi ei juurikaan voida estää.


Suomen puoluekirjo voidaan jakaa kolmeen ryhmään; yleispuolueet, profiilipuolueet ja kapinapuolueet. Suuret yleispuolueet kokoomus, sosialidemokraatit ja keskusta ovat toimineet valtionhoitajina ja pelanneet kolmiopeliä siitä, ketkä kaksi ottavat vuorollaan haltuunsa maan asioiden valmistelu-, päätöksenteko- ja valmistelukoneiston. Niiden äänisaalis on vaihdellut 20-25 %:n välillä. Kannatus on perustunut mahdollisimman laajan kannattajakunnan haravointiin. Perusajatuksena on ollut kaikenlaisen aatteellisuuden ja liian terävän profiilin korvaaminen yleisellä arvoretoriikalla ja pragmaattisella ”viranhoidolla”.

Profiilipuolueita ovat vihreät, vasemmistoliitto, ruotsalainen kansanpuolue ja kristillisdemokraatit. Näiden keskisuurten puolueiden kannatus sijoittuu 4-10 %:n välille. Niillä on selkeä peruskannattajakunta, jonka liittää yhteen jonkinlainen aatteellinen sanoma tai ryhmäidentiteetti; vasemmistoliitolla perinneideologia, vihreillä ympäristö, RKP:llä ruotsin kieli ja kristillisdemokraateilla uskonto.

Kapinapuolueet muodostuvat erilaisista perinteiseen äärioikeistoon ja äärivasemmistoon sekä uskonto- ja ympäristöfundamentalismiin luokiteltavista sirpaleryhmistä. Niiden kannatus on marginaalinen 0,1-2 %. Kannatus on pohjannut syrjäytymiseen, yhteiskunnalliseen tyytymättömyyteen ja ulkopuolisuuteen. Näillä ryhmillä on syvät ennakkoluulot nykyistä järjestelmää ja politiikan hoitoa kohtaan. Kapinapuolueilla on kuitenkin periaatteessa suuri potentiaali ns. nukkuvissa äänestäjissä. Merkittävin puolue on tähän asti ollut perussuomalaiset.

Suomen politiikassa on kuitenkin tultu taitekohtaan. Aatteiden katoaminen ja luokkajaon sekoittuminen on pannut liikettä kansalaisiin ja äänestäjiin puoluekentässä. Äänestäjien liikkumiseen vaikuttaa mm. yhteiskunnallinen tilanne, väestön varallisuuden ja luokkajaon muutos, puolueen kuva, käytännön politiikka ja johtajien kyvyt.

Puolenkannatus elää ja kannattajakunta siirtyy entistä herkemmin puolueen profiilin, kuvan ja toimien seurauksena. Kannatuksen nosto onnistuu vain joko profiilia kirkastamalla tai reviirin laajennuksella. Kumpikin on kuitenkin suuri riski, sillä vanhat kannattajat voivat kadota, mutta uusia ei tulekaan tilalle. Puolueilla on suuria ongelmia siinä, miten kannattajien lukitus omaan puolueeseen hoidetaan ja vuoto muualle estetään, miten puolueen suojaus ja noste saadaan aikaiseksi. Kuntavaaleissa perusssuomalaiset osoittivat myös sen, että pelkällä rahalla ja imagokamppanjoilla ei hankita vaalivoittoa.

Nousevat puolueet

Suurista puolueista kokoomuksen profiili on hyvin suojattu ja siinä on paljon potentiaalisia kasvutekijöitä. Puolue kokoaa raha- ja pintaeliitin, menestyjät ja nousukkaat, mutta samalla se on pystynyt kiinnittymään palkansaajiin, piensäästäjiin ja veronmaksajiin ”tavallisiin keskiluokkaisiin ihmisiin”. Suurista puolueista se on selkeimmin EU- ja NATO –myönteinen, joka kirkastaa sen profiilia.

Lisää etenkin nuoria kannattajia se haalii modernilla kansainvälisellä ja eurooppalaisella imagolla. Se on pystynyt laajentamaan tukijakuntaansa, kun se pannut ainakin tilapäisesti koipussiin poroporvarillisen arvokonservatismin. Kokoomukseen moderniin, kansainväliseen profiiliin ei myöskään sovi vanhakantainen yltiöisänmaallinen retoriikka ja Venäjä-vastaisuus. Kummastakin on tullut jonkinlainen taakka ja puolue onkin liudentanut ne julkikuvastaan melko näkymättömiin.

Eturyhmäideologit, keinottelijat, kapitalistit ja työnantajat kuitenkin uskovat, että puolue tekee heidän etujensa mukaisia ratkaisuja, jos laajempi, maan, kansalaisten ja työnantajien etu joutuu jotenkin vastakkain. Näiden muumioiden esiinnousu onkin se vaara, joka karkottaisi paljon kannattajia kokoomuksesta.

Vihreät ovat saaneet voittoja siirtymällä ensin kapinapuolueesta profiilipuolueeksi ja sen jälkeen nopeasti kohti yleispuoluetta. Tie ei ole ollut ongelmaton, sillä puolue on taiteilu kannattajavuodon ja hyvän nostepotentiaalin kiikkulaudalla. Puoluetta helpottaa se, että Suomessa ei ole lainkaan ympäristöön profiloitunutta kapinapuoluetta. Puolue on karsinut ylilyönnit ympäristöasioissa, ympäristöfundamentalismia sen sisällä ei juuri enää näy.

Ympäristöasioiden yhteiskunnallisen merkittävyyden kasvu ja puolueen lisääntyvä asiantuntemus on tuonut sille uskottavuutta ja kasvupotentiaalia varsinkin, kun muut valtapuolueet ovat yrittäneet hoitaa ympäristöasioita vain ”valtiohoidon” rinnalla ja osa-alueena. Vihreiden ei tarvitse luopua profiilista vaan laajentaa vain ympäristöasioiden painoa yhteiskunnan eri osa-alueilla. Vihreät pystyy haalimaan kannattajia sekä perinteiseltä vasemmistolta ja oikeistolta. Moderni, vasemmistoa aiemmin tukenut älymystö ja sivistyseliitti onkin siirtynyt pitkälti vihreiden kannattajiksi.

Perusssuomalaisten nousu kapinapuolueesta profiilipuolueeksi on onnistunut hienosti. Nousevista puolueista sen kasvupotentiaali on paras ja onnistuessaan se uhkaa jopa taantuvien yleispuolueiden kannatuslukuja. Profiili on niin muista erottuva ja selkeä, että potentiaalinen kannattajavuoto muihin puolueisiin on todella pieni. Puolueen terävä profiili on kääntynyt sille vahvaksi eduksi. Vuotouhka onkin kannattajien siirtyminen takaisin ”nukkuvien puolueeseen”.

Puheenjohtaja Soini persoonallaan, tietämyksellään ja verbaalisella näppäryydellään on saanut syrjäytyneet ja nukkuvat aktivoitumaan sekä kanavoinut kapinalliset äänestyskoppiin. Perussuomalaiset kokoavat ja ryöväävät myös taitavasti muihin valtapuolueisiin pettyneitä kannattajia itselleen.

Vaikka kannattajissa on paljon ns. ”äkkivääriä ja onnettomia”, entistä laajempi kannatus tulee tavallisilta, ”suoraselkäisinä” itseään pitäviltä suomalaisilta. Jämäkkä isänmaallisuus, perinteiden kunnioitus, EU-vastaisuus, vahva Venäjän pelko ja vastustus sekä kielteinen suhtautuminen ”perusteettomaan” maahanmuuttoon vetoavat yhä laajempaan joukkoon. Suorasanaisuus ja peräänantamattomuus nähdään hyveenä valtapuolueiden tempoillessa ja kiemurrellessa kieli keskellä suuta suomalaisia sykähdyttävissä asioissa.

Perinneoikeistolaisuus ja keskustasta siirtyvät EU-vastustajat vahvistavat vain perussuomalaisten kannatuspohjaa. Puolue kykenee entistä paremmin imuroimaan tulevan taantuman ja laman aikana köyhtyvät ja lisääntyvät työttömät syleilyynsä.


Romahtavat puolueet

Kahden valtapuolueen sosialidemokraattien ja keskustan romahdus tulee muuttamaan suomalaista poliittista kenttää ja elämää perinpohjin. Kansalaiset kyllä huomaavat sosialidemokraattien kuntavaalien jälkeiset puheet ”torjuntavoitosta” ja keskustan selittelyt ”hallitusvastuusta, kampanjan koordinoinnin epäonnistumisesta tai markkinoinnin näkymättömyydestä” pääosin silmänlumeeksi ja teeskentelyksi. Puheet kielivät kuitenkin haluttomuudesta kaivaa esiin tappioiden todellisia syitä, jotka ovat syvällä rakenteissa ja asenteissa.

Keskustan ja sosialidemokraattien suuri yleinen ja yhteinen ongelma on, että ne ovat kadottaneet sekä yleispuolueen että profiilipuolueen uskottavuuden. Vuotoriski muihin puolueisiin tulee olemaan rajua ja nostepotentiaali on heikko.

Demarien ja keskustan peruskannattajakuntien ydin, viranhoitajien, teollisuustyöläisten ja maanviljelijöiden joukko pienenee koko ajan. Puolueiden ylimielinen ja elitistinen valtiohoitaja - asenne karkottaa jopa tavallisia veronmaksajia kannattajapiiristä. Kohta näille virkamiespuolueille tulee tukea lähinnä vain vallan leipäpapeilta, hallintoeliitistä.

Toisaaltane leimautuvat edelleen profiililtaan myös etujärjestöpuolueiksi, keskusta maa- ja metsätalouslobbyn ja sosialidemokraatit ammattiyhdistysliikkeen vasalleiksi. Tätä eivät oikein sulata enää edes modernit ”duunarit ja maalaiset”, jotka ajattelevat asioista laajemmin. Moderni maajussi samaistaa itsensä enemmän yrittäjään kuin vanhan ajan turpeenpuskijaan.

Kummallakin on ristiriitainen, sekava ja tempoileva EU- ja NATO- politiikka, joka karkottaa puolueiden EU- ja NATO -kannattajat kokoomukseen, ja vastustajat joko vasemmistoliittoon tai perussuomalaisiin. Julkipuheissa puolueiden Venäjä-politiikka on mitäänsanomatonta, näennäiskriittisen mielistelevää. Venäjä -myötäilijät solahtavatkin vasemmistoliittoon, vastustajat perussuomalaisiin ja kokoomukseen.

Ympäristöasioissa kummaltakin puolueelta puuttuu laajempi uskottavuus, koska ne eivät ole pystyneet tekemään irtiottoa teollisuuden ja maatalouden aiheuttamiin ongelmiin. Metropoli-, liikenne- ja kaupunkipolitiikassa kokoomus ja vihreät johtavat keskustelua ja toimintaa.

Keskusta näyttäytyy edelleenkin myös kaikenlaisten vanhakantaisen, tehottoman alue- ja tukipolitiikan aisankannattajana. Harva uskoo, että rahan pumppaamisella ja valtion työpaikkojen pakkosiirroilla voidaan pitää ”koko Suomi asuttuna”.

Tuskin kukaan luottaa myöskään siihen, että keskusta edistäisi aitoa yrittäjyyttä ja todellisten kilpailuolojen kehittämistä. Se nähdään pikemminkin kaikenlaisten hämärien ”liikemiesten” kumppanina sopimassa maa- ja kiinteistökeinottelusta äänestäjien päiden yläpuolella.

Keskustan umpimielistä nurkkakuntaisuutta, taantuvien alueiden pönkittämistä ja iltalypsypolitiikkaa jää kannattamaan vain vanheneva syrjäseutujen väestö. Monet keskustan kaupunkilaiskannattajat siirtyvät kokoomuksen tukijoiksi ja maaseudulla keskustan tasapainoiluun kyllästyneet EU-vastustajat, vanhaa ”ryssävihaa” ja Venäjän pelkoa potevat, isänmaalliset maaseudun kannattajat loikkaavat SMP:n perillisen, perussuomalalaisten leiriin.

Sosialidemokraattien kannattajat valuvat laajemmalle, sivistyneistö vihreisiin ja jopa kulttuurillisesti demareita luovempaan vasemmistoliittoon, duunarit perussuomalaisiin, keskiluokka ja eliitti kokoomukseen.

Vihreät ja kokoomus keräävät kaupunkien valtaväestön nuoret, perussuomalaiset kaikenikäiset vähäosaiset, kapinalliset ja syrjäytyneet.

Taantuvat puolueet

Taantuvilla puolueilla on suhteellisen vakaa peruskannattajakunta, mutta lisää kannattajia ei ole näköpiirissä. Luonnollisen poistuman kautta ne pikkuhiljaa kuihtuvat yhä pienemmiksi.

Vasemmistoliitto

Taantuvista puolueista vasemmistoliitto on eniten tyhjän päällä. Aatteellisuuden palo ilman ideologiaa, kritiikki vailla vaihtoehtoa näyttää absurdilta. Puolue yrittää edelleen pyristellä eroon vanhasta kadonneesta aatteesta, mutta SKDL:n ja sosialismin haamu kummittelee edelleenkin. Vasemmalta puolue näkyy aatteen petturina ja demarien hännystelijänä. Puolue on saanut niin vähän aikaan, että se näyttää pitävän työläisiä, köyhiä ja syrjäytyneitä vain vallan ja vaalien lypsylehmänä.

Vasemmistoliitto on kadonneen vanhan valtaeliitin perillinen, Venäjän ystävä ja NATO:n vihollinen. Sitä johtavat änkyrät, ammattiyhdistysjyrät ja räyhäävät feministit. Kriittinen kulttuurieliitti yrittää ylläpitää puolueessa sivistyksen kulissia, mutta ”tavallinen nainen” ja ”kunnon mies” puoluetta tuskin haluaa enää äänestää. Eikä vähäisistä radikaalinuorista ole puolueen pelastajaksi.

Ruotsalainen kansanpuolue

Yksi kieli tuskin jaksaa yhdistää jotakin ryhmää enää kauan nopeasti kansainvälistyvässä maassa. Parempien ja vapaamielisten ihmisten puolue asteleekin pitkälti harhapoluilla, vaikka sillä ei ole paljoa tehtävissä asemiensa parantamiseksi. Yltiöisänmaallisuuden ja nuorsuomalaisuuden katoaminen kokoomuksesta merkitsee, että jopa osa ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajista ovat jo valmiita siirtymään kokoomuksen tukijoiksi.

Entisen stalinistin, nykyisen uusliberaalin ja puhtaaksiviljellyn arvokapitalistin Nalle Wahlroosin siirtyminen puolueen neuvonantajaksi ei tyydytä edes suurta osaa ruotsinkielisiä peruskannattajia, josta vain murto-osa samaistuu talouseliittiin. Wahlroosin hännystely ei ainakaan paranna puolueen sivistyksellistä ja avaramielistä imagoa.

Kristillinen liitto

Enemmistö kristillisistä suomalaisista ei pidä uskontoa poliittisen elämöinnin välikappaleena vaan se on kunkin yksityisasia, siksi kristillisdemokraatit herättävät ristiriitaisia tuntoja. Uskonnon ja raamatun oppien häivyttäminen arjen politiikasta taka-alalle onkin ollut se temppu, jolla puolue yrittää kalastaa lisää kannattajia.

Maallistuneessa maassa uskonnon käyttö keppihevosena arjen ratkaisuissa onkin riskialtista politiikkaa. Tällainen tekopyhä ja moralisoiva toiminta ei saa lisää kannattajia, elleivät kansalaiset vaivu niin syvään koomaan ja epätoivoon muiden puolueiden kyvyistä, että kuvittelevat moralistisella kurikampanjalla, rukouksella ja Jumalan avulla ratkaisevansa yhteiskunnalliset perusongelmat.

Kapinapuolueet

Nykyisissä kapinapuolueissa ei näy olevan sellaista kasvupotentiaalia, joka voisi nostaa jonkun niistä nopeasti merkittävään asemaan. Ne ovat ryhmittyneet usein puhtaasti muutamien henkilöiden ajatusten, asenteiden ja toiminnan ympärille. Ne ovat huonosti organisoituja, toiminta on satunnaista, ajatukset epäselviä ja ohjelmat ristiriitaisia.


Eduskuntavaalit 2011

Kokoomuksesta tulee suvereeni yleis- ja valtapuolue ylivoimaisella voitollaan. Se pystyy päättämään hallituskoalition kokoonpanon. Poliittisen murroksen toinen aalto romahduttaa sosialidemokratian ja keskustan kannatuksen noin 15 %.iin, jolloin niistä tulee keskisuuria puolueita. Vihreät nousevat tähän samaan kastiin, ellei ylikin. Perussuomalaiset kaksinkertaistavat nykyisen kunnallisvaalien kannatuksen yli 10 %:n, ja puolueen potentiaali ylöspäin on entistäkin suurempi.

Kuva puoluejohtajista vaikuttaa myös enemmän tai vähemmän puolueiden kannatukseen. Johtajat ovat puolue-eliitin peilikuvia. Tulevaisuudessa vain hyvällä eettisellä johtajuudella on sijansa suurten joukkojen mielissä.

Keskustan ja sosialidemokraattien kannatusta heikentävät nykyiset puoluejohtajat. Vanhanen puhuu moniselitteistä ja ylimalkaista virastokieltä, uhkuu itseriittoisuutta, vallantäyteyttä ja ylimielisyyttä. Vanhanen tarrautuu valtaan, mutta ei kykene tekemään kovia poliittisia ratkaisuja. Naisseikkailut, veljeily ”liikemiesten” kanssa ja vaalirahasotkut pahentavat tilannetta. Urpilaisen ”papukaijapuhe” ja unelmakliseet viestivät epävarmuudesta ja heikosta johtajuudesta. Asenne ja käyttäytyminen loitontavat sekä Vanhasta ja Urpilaista äänestäjistä.

Kataisen ja Soinin olemukset ja toimet viestivät vahvasta johtajuudesta. Katainen on osoittanut sen myös käytännössä. Silti Katainen näyttää toimivan nöyrästi, ja tuntuu aidon ystävälliseltä jopa poliittisille vastustajille. Soini tietää, että hän on puolueen kiistaton johtaja. Soinin olemus on välitön, kansanomainen ja rempseä. Kummankin puoluejohtajan tyyli tuntuu aidosti vetoavan äänestäjiin.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ennuste on hyvä. Itsekin olen sillä linjoilla että kykypuolue kokoomus nousee selkeään ykkösasemaan. PS haastaa Kepun ja SDP:n.

Jussi Koiranen kirjoitti...

Aika hyvältä tuo ennuste näyttää minunkin mielestäni. Toivoisin tosin sinne nousevan jonkin ihkauuden puolueen, jolla olisi kuten perussuomalaisilla selkeä ohjelma ja tavoitteita.

Toipila kirjoitti...

Puolueita on liikaa. SDP saisi hetkellisesti uusia äänestäjiä, kun vasemmistoliittolaiset liittyisivät SDP:een.

Kokoomus ja Kristillisdemoraattinen puolue voisivat lyödä hynttyyt yhteen. KD on tavallaan tyhjän päällä. Ei uskontoa pidä sekoittaa politiikkaan. Tosiuskovainen voi olla minkä puolueen jäsen tahansa ilman, että sekoittaa uskontoa politikointiin.

Anonyymi kirjoitti...

Kokoomus tulee jyräämään muut perinteiset valtapuolueet alleen.
Keskustan aluepolitiikka ei enään pure, joten kannatus tulee entisestään putoamaan.
Sdp ja Vas yhdistyy viimeistään 2011 vaalien jälkeen.
Vihreät nousee niin kauan kuin ilmastonmuutoksesta ja muista luontoa kohtaavista uhkakuvista pullistellaan.
Perussuomalaiset nousee, jos ei kaadu ristiriitoihin joita ongenonkijat ja nopeasti puolueessa etenemään pyrkivät aiheuttavat.
Kd on liian kristillissosiaalinen lähteäkseen kokoomuksen kelkkaan. Kd tulee kutistumaan niin pieneksi, että äänikynnyksen ylityskin tulee tuottamaan tuskaa.
Rkp on rkp vaikka voissa paistas. Se on se 4-5%
Uusissa ryhmissä ei ole hirveästi potentiaalia kuten kirjoittaja jo mainitsikin.

Anonyymi kirjoitti...

Melkoisen tarkan oloinen analyysi. Ainoa, missä saattaa mennä vikaan, on Persujen tilanne. Heillä ei ole ohjelmaa eikä vallankäyttöön vaadittavaa kompetenssia. Toisaalta heillä on noin kaksi vuotta aikaa hankkia ne. Katsotaan kuinka käy.

Arvelisin 2011 eduskuntavaaleissa Persujen voittavan selvästi, mutta seuraavat kuntavaalit ovatkin sitten vaikeat. Nyt läpipäässeet ovat turhautuneet ja kyllästyneet, kun mikään ei ole mennyt toivotusti. Lautakuntiin ei ole juuri ollut asiaa ja valtuustojen kokouksissa ainoa keino on ollut eriävät mielipiteet. Äänestäjätkin nukkuvat jälleen, ellei esiin nouse uusia johtohahmoja. Ja sitten se ohjelmattomuus.

Anonyymi kirjoitti...

Onko ennustuksen tekoon käytetty kenties meedioita, kristallipallo, 8-palloa, luettu tee-lehtiä, kahvinporoja vai onko tähtien asennot sopivat?

Valtapiiri kirjoitti...

Luonnollisesti kaikkia näitä. Ennusteillahan on taipumusta toteuttaa itse itsensä -täi sitten mennä täysin pieleen !

Anonyymi kirjoitti...

Ja mistähän löytyisi se puolue, joka ajaisi äänestysmenetelmän vaihtamista oikeasti demokraattisen eduskunnan kokoon saamiseksi annettujen äänten todelisessa suhteessa. Kyse on STV-vaalista (Single Transferable vote) eli siirtoäänimenetelmästä. Äänestysprosentin räjähdysmäistä kasvua ja puoluekentän nopeaa uusjakoa ei voisi mikään sen jälkeen estää.

Anonyymi kirjoitti...

Aika Hyvä ennuste!

2011 eduskuntavaalit tulevat nopeasti, siis n. 2 1/2 vuoden päästä. Ko. vaaleissa Kokoomuksen menestys on kiinni matalasuhdanteen syvyydestä ja pituudesta. Jos mennään niin alas mitä pahimmat ennusteet tarjoavat, Kokoomus tulee menettämään ääniä ja ykkössijansa takuuvarmasti. Jos matalasuhdanteesta selvitään pienin vahingoin, Katainen on pääministeri ja kannatus on uusissa ennätyslukemissa. SDP ja Keskusta putoavat, Vihreät ja Perussuomalaiset nousevat aika kantaan. Vasemmistoliitto putoaa em. taakse, KD ja RKP kutistuvat edelleen.

Anonyymi kirjoitti...

Aika perinpohjaisesti spekuloitu. En kuitenkaan usko läheskään noin suuriin kannatussiirtymiin täällä jämähtäneiden ja jähmeiden fennougrien maassa. Eihän sellaisia ole aiemmissakaan vaaleissa sattunut.

Trendit voivat silti olla mainitunsuuntaisia, joskin myös vasemmistolaiselle politiikalle voi tulla olemaan lisääntyvää kysyntää yhteisöllisyysbuumin ja taantumuksen siivittämänä. Voisivatko siis molemmat vasemmistopuolueet taantua yhtä aikaa vihreiden ottaen tämänkin osaston hoitaakseen?

Vihreäthän eivät ole riippuvaisia pelkästään ympäristöasioista kuten joku kirjoittaja yllä esitti vaan se on tänään ennen muuta koulutetun väen yleispuolue.

Persujen menestysbuumi voi varmasti jatkuakin, mutta voi se myös tyssätäkin johonkin odottamattomaan käänteeseen.

Sinänsä olisi aika tapahtua jonkin isomman murroksen. Eihän 1900-luvun alun puoluekentän pidäkään istua enää tähän päivään.