Hyvien kerjäläisten valtakunta

Motto: Jos haluat menestyä muiden rahoilla perusta pankki, sijoitusyhtiö, hyväntekeväisyys- tai avustusjärjestö.

Osa 1

Suomi on hyvänkeväisyyttä harjoittavien toimijoiden luvattu maa. Hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjen kautta liikkuvat suuret rahat. Auttamisessa suomalaiset ovat avokätisiä, mutta myös ennakkoluuloisia. Romanialaisiin kerjäläisiin tai suomalaiseen, humalaiseen euron pyytäjään suhtaudutaan halveksivasti jopa vihamielisesti Samalla suomalaiset syytävät kuitenkin rahaa erilaisille avustus- ja hyväntekeväisyysjärjestöille paljonkaan kyselemättä rahojensa käyttöä.

Suomessa on hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjä kymmeniä ellei satoja, joten luulisi, että jokaiselle ongelmalle on jo löytynyt auttaja ja ratkaisu jo ajat sitten. Näyttää kuitenkin siltä, että näiden järjestöjen kassa on pohjaton, eikä autettavien ongelmat ja tila juurikaan helpotu. Nuoriso voi pahoin, vanhuksia hoidetaan entistä huonommin, kehitysmaissa kurjuus pahenee ja ympäristön tila heikkenee.

Auttaminen on Suomessa myös institutionalisoitu, ja hyvän tekemisen järjestöjen kirjo on melkoinen. Järjestöjä on laidasta laitaan, kunnianarvoisista ja tehokkaista organisaatioista aina epämääräisiin huijareihin ja rikollisiin asti.

Osa järjestöjen aktiviteeteistä on entistä kansainvälisempiä. Toiminta ja kampanjat on brändätty maailmanlaajuisesti. Joissakin järjestöissä on pyramidiorganisaation piirteitä, kun pääjärjestöt rahoittavat muita järjestöjä kohdemaissa.

Useilla järjestöillä toimintamallit ovat hyvin samankaltaiset. Toiminta katetaan valtion avustuksilla, lahjoituksilla ja keräystuotoilla. Järjestöt haalivat lahjoittajia ja lahjoituksia, tukijäseniä ja avustajia. Hallituksiin, valtuuskuntiin ja suojelijoiksi etsitään vaikuttajia ja julkisuuden henkilöitä kirkastamaan järjestön kuvaa.

Suuremmat varat ja lahjoitukset säilötään yleensä säätiöihin, toiset sijoittavat esimerkiksi kiinteistöihin. Jotkut järjestöt jakavat säätöidensä kautta myös stipendejä erilaiseen toimintaan ja kohderyhmille. Säätiöimisen kautta ne muistuttavat pikemminkin omaisuudenhoitoyhtiöitä kuin hyväntekeväisyysjärjestöjä.

Pääosan varoista pitäisi kuitenkin mennä varsinaiseen avustustoimintaan. Kenelle ja mihin sitten rahaa kerjätään?

Varoja hankitaan erilaiseen humanitaariseen kriisi-, hätä- ja kehitysapuun tai muiden hyvien asioiden edistämiseen eri kohderyhmille ja -alueille. Järjestöillä on myös erilaista nuorisotoimintaa, vanhustoimintaa, kummilapsitoimintaa. Keräysvaroja haetaan nuorten kriisi- ja huumetyöhön, erityisryhmien ”henkiseen ja fyysiseen huoltoon”.

Pysyvämpiä, suosituimpia ja tuottoisimpia avustusryhmiä näyttäisivätkin olevan veteraanit, huumenuoret, vammaiset ja syöpälapset, HIV ja AIDS -uhrit. Ympäristön parantamisen ja pelastamisen suosio on kasvavassa. Osa tuloista laitetaan myös aatteelliseen tai uskonnolliseen valistukseen.

Järjestöltä kuluu luonnollisesti varoja myös toiminnan ylläpitoon, kuten tilavuokriin ja henkilöstön palkkoihin. Mainonta-, markkinointi- ja keräyskulut vaihtelevat suuresti järjestöittäin ja kampanjakohtaisesti.

Vaikka monet järjestöt ja keräysorganisaatiot toimivat lähes yritysten tavoin, niiden julkinen raportointi poikkeaa paljon toisistaan ja yrityksistä. Todelliset tuotot, avustussummat ja toimintakulut jäävät melko näkymättömiin. Vaikka järjestöt saavat tulonsa keräyksistä, vuosikertomuksista ei yleensä löydä tilinpäätöksiä, tase- ja tuloslaskelmia tai edes jonkinlaisia taloudellisia tunnuslukuja.

Järjestöt kertovat melko ylimalkaisesti erilaisista avustusprosenteista, eikä esimerkiksi edes työntekijöiden lukumäärää selviä kovin usein järjestön verkkosivuilta. Toiminnasta voidaan tuoda näyttävästi esille yksittäisiä avustuskohteita, mutta kuinka tehokasta varojen kohdentaminen ja auttaminen todella on, siitä on vaikeaa saada käsitystä.

Avustusten hankinnan lisäksi rahankeräystapoina toimivat erilaiset konsertit, tempaukset ja kampanjat. Jos sinulta ei pyydetä suoraa lahjoitusta, niin sinulle tyrkytetään pinssejä ja heijastimia, kortteja ja seinäkalenteria, levyä ja paitaa, kaikenlaista ylihinnoiteltua tuotetta ja monenmoista rihkamaa.

Järjestöjen markkinointi pyörii tehokkaasti tiedotusvälineissä ja verkossa. Verkon ja matkapuhelimen käyttö on mullistanut varojen hankintamenetelmät. Myös kalliin TV –mainonnan oletetaan olevan kannattavaa. Pahimmillaan tiedotus muistuttaa kuitenkin sosiaalipornografiaa. Rahaa kerätään raastavilla kertomuksilla kurjuudesta ja kevyimmillään tulokset kuitataan jollakin iloisella valokuvalla autettavista.

Ilmeisen tehokkaaksi toimintatavaksi on osoittautunut kohtaaminen kasvotusten joko kadulla, kauppakeskuksissa tai kotiovella. Feissarit eli lupakerjäläiset saavat palkkaa työstään (noin 10 € tunti), vapaaehtoistyöntekijät eivät. Suomalaisen järjestökerjäläisen pitää siis pyytää muille kuin itselleen, olla siististi pukeutunut ja kohtelias. Siinä samalla hän hyötyy siitä itse arvostuksena, maineena ja usein myös taloudellisesti joko suoraan tai epäsuorasti.

Järjestöjen toiminta Suomessa on hyvin organisoitu. Monille auttamisesta onkin tullut ammatti, pätemisen kanava, sosiaalisen nousun väylä, keino kiillottaa omaa julkikuvaansa ja lisätä tulojaan. Jokaisella järjestöllä on omat ammattilaisensa. Järjestöissä on kaikenlaista toiminnan-, avustus- ja lähetysjohtajaa, talousjohtajaa, ohjelmajohtajaa, aluepäällikköä lukuisia koordinaattoreita, tiedottajia, markkinointipäälliköitä, yrityssuhdepäälliköitä, hankeasiantuntijoita ja kenttätyötekijöitä.

Hyväntekeväisyyskonserteissa esiintyminen edes ilmaiseksi ei ole aivan pyyteetöntä, sillä auttaminen lisää henkilökohtaista mainetta. Siksi kellokkaat, pintajulkimot ja artistit toimivat mielellään tempausten ja konserttien juontajina ja esiintyjinä, koska se lisää yleensä esiintyjän suosiota ja levynmyyntiä.

Etenkin poliittista suosiota kalastelevat, mutta myös esimerkiksi urheilijat kilpa-autoilijoista, rallikuskeista, moottoripyöräilijöistä jääkiekkojoukkueisiin ilmoittavat olevansa milloin sairaiden lasten, veteraanien, kehitysmaiden tai Itämeren asialla. Myös laulajat, näyttelijät, muut artistit ja pintajulkkikset haluavat osallistua ”operaatio maahan” tai ilmoittavat ”maksavansa velkaa”. Järjestöjen sponsoreina ja yhteistyökumppaneina toimivat myös mielellään kuvaansa kirkastavat yritykset.

Suomalaiset ovat näköjään hyväksyneet, että heidän avustusrahoillaan on maahan perustettu eräänlainen hyväntekeväisyysrälssi.

Avustusjärjestöjen kilpailu lahjoittajien varoista on koventunut, kun järjestöjä on paljon ja kampanjat ovat lisääntyneet. Kyllästetyt ”avustusmarkkinat” ovat johtaneet siihen, että jotkut järjestöt yrittävät kampittaa muita vaatimalla erilaisia keräys- ja toimintarajoitteita. Hyväntekeväisyys”bisneksen” kovenevan kilpailun puristuksessa järjestöt muodostavat myös erilaisia avustuskartelleja, yhteiskampanjoita ja strategisia liittoumia.

Kun varojen metsästäjiä on paljon, markkinoinnin ajoitus, aggressiivisuus ja näkyvyys ratkaisee hankintatuloksen. Tässä tilanteessa suuret ja hyvin organisoidut keräävät pääpotit, varattomille, pienille ja vaatimattomille toimijoille putoaa entistä pienempiä avustusvaroja.

Nykyään ”myyjäisiä ja kampanjoita” on yhtä paljon kuin maailmalla eri asioiden merkkipäiviä. Parhaita keräysaikoja ovat juhlapyhien kuten kaatuneitten muistopäivän, itsenäisyyspäivän, joulun ja vapun aluspäivät. Ne saavat monet ”hyvät kerjäläiset” liikkeelle. Kerääjät käyvät aktiivisesti kimppuusi kadulla, tulevat kotiisi, lähes syöksyvät TV -ruudun lävitse, vaativat liittymään hyvää tekevään järjestöön tai lahjoittamaan rahaa. Hienotunteisuus onkin kadonnut tästä laillistetusta kerjäämisestä.

Voidaankin kysyä perustellusti, onko avustusjärjestön tarkoituksena todellinen pyyteetön auttamishalua vai hyväpalkkaisten suojatyöpaikkojen rakentaminen järjestöjen johdolle, avustusbisneksen leipäpapeille ja työntekijöille ?

Onko avustustoiminta pahimmillaan ammattimaista kerjäämistä ja raadollista rahastusta, josta tipahtelee vain muruja onnettomille, sairaille, köyhille ja hädässä oleville ? Haluavatko järjestöt vain imuroida ”löysä rahan” pois ”huonon omantunnon” markkinoilta ?

Perustuuko suomalaisten anteliaisuus avustusjärjestöjen testattuun luottamukseen ja tuloksellisuuteen, vai puhtaasti huonoon omaantuntoon ja hyväuskoisuuteen ? Onko suomalainen avustustoiminnan tuloksellisuus näköharha ja hyvien asioiden ”Kankkulan kaivo” ?

Osassa 2 tutustutaan tarkemmin joidenkin järjestöjen taustoihin ja toimintaan. Voit lähettää etukäteen näkemyksiäsi järjestöistä joko kommentoimalla tätä artikkelia tai lähettämällä kokemuksiasi suoraan sähköpostiin valtapiiri(at)hotmail.com .

Hassuttiko Nenäpäivä sinuakin ?



Suomen toista Nenäpäivää vietettiin 14.11.2008. Britanniassa ’Red Nose Day’ on näkynyt katukuvassa jo 20 vuotta. Ihmiset ympäri maata keksivät hauskoja tapoja kerätä varoja yhdessä – hyvään tarkoitukseen. Nenäpäivänä kerätään varoja kehitysmaiden, erityisesti lasten ja naisten, auttamiseksi. Ylen Hyvän järjestämän Nenäpäivän tuotto kanavoidaan Suomen yhdeksän merkittävimmän avustusjärjestön kautta kehitysyhteistyöprojekteihin Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.

Ylen Hyvässä olivat mukana Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen UNICEF, Pelastakaa Lapset, Plan Suomi -Säätiö, Suomen Lähetysseura, Fida International, Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK) ja YLE. Päivän varoja kanavoidaan myös brittiläisen yhteistyökumppanimme Comic Reliefin kautta HIV- ja aids-työhön Afrikassa.

Avustusjärjestöjen kautta Nenäpäivän keräystuotto käytetään lasten koulutukseen, perheiden ja yhteisöjen vahvistamiseen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen Etiopiassa, Keniassa, Somaliassa, Nepalissa, Sierra Leonessa ja Hondurasissa. Projektit, joita varoilla tuetaan, ovat kestävää kehitystä edistäviä, pitkäjänteisiä hankkeita.

Esimerkiksi Pelastakaa Lapset tukee Etiopiassa erityisesti tyttöjen koulunkäyntiä sekä edistää yhteistyössä paikallisten yhteisöjen kanssa lapsen äänen kuulemista ja lapsen oikeuksien toteutumista. Hankkeesta hyötyy noin 15 200 lasta, joilla ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin. Jatkossa keräysvaroilla rakennetaan 40 vaihtoehtoista kyläkoulua ja korjataan 20 valtiollista peruskoulua. Tarkoitus on saada kouluille asianmukaiset saniteettitilat ja sadeveden keruualtaat. Rakennus- ja korjaustyöt tehdään yhteistyössä paikallisten yhteisöjen ja opetusviranomaisten kanssa, jolloin heidät saadaan sitoutettua koulujen ylläpitoon.

Varoja kanavoidaan myös brittiläisen yhteistyökumppanimme Comic Reliefin kautta HIV- ja aids-työhön Afrikassa.

Nenäpäivän koko markkinointikampanjan oli suunnitellut yhteistyökumppani TEQUILA. Nenät ja bingokupongit olivat myynnissä R-kioskeilla ja muut nenäpäivätuotteet Ilmapallokeskuksen verkkokaupassa Juhlamaailma.fi. Kiitos Film Magicalle ja Generator Postille ammattimaisesti spottituotannosta. Ja kiitos myös kaikille muille - olimme onnekkaita, kun meillä oli niin hyvät kumppanit.

Lisää tietoja nenäpäivästä saat osoitteesta

http://www.nenapaiva.fi

Jos laitoit rahasi Nenäpäiväkeräykseen, tiesitkö


· kuinka hyvin tunnet oikeasti keräysjärjestöjen toimintaa, niiden ammattitaitoa ja tehokkuutta?
· kuinka suuri osuus keräyksen rahoista kanavoidaan suoraan avustettaville, avustuskohteisiin ja kohteissa toimivien työntekijöiden palkkoihin?
· paljonko menee kaikenlaisiin hallinto- ja markkinointikuluihin?
· paljonko markkinointiyhtiö Tequilalle, Film Magicalle ja Generator Postille maksetaan kampanjasta, entä R-kioskille. Onko tämä niillekin hyväntekeväisyyttä vai bisnestä ?

· tekevätkö mukana olevat uskonnolliset järjestöt samalla lähetystyötä avustamisen ohella ja hyväksytkö sen ?
· kuinka luotettavia ja päteviä ovat avustusrahoilla kohdemaissa toimivat asiantuntijat ?

Onko mielestäsi oikein, että EtnoFitness markkinoi omia tanssikurssejaan Nenäpäivän varjolla ? Yhtiö ilmoittaa, että osa kurssimaksuista menee Nenäpäivä keräykseen, mutta kuinka paljon ?

Tässä joitakin vain melko tunnettujen avustusjärjestöjen valtakunnan verkko-osoitteita:

Eliittijärjestöjä

http://www.rotary.fi
http://www.lions.fi

Kansallisia hyväntekeväisyysjärjestöjä

http://www.mll.fi
http://www.pelastakaalapset.fi
http://www.irtihuumeista.fi

Kansainvälinen hätäapu ja kehitysapu

http://www.redcross.fi
http://www.doctorswithoutborders.org

Uskonnolliset hyväntekijät

http://www.helsinkimissio.fi
http://www.kua.fi
http://www.hurstinapu.net
http://www.patmos.fi
http://www.pelastusarmeija.fi
http://www.mission.fi
http://www.fida.info

Uskontojen uhrit

http://www.uskontojenuhrientuki.fi

Kehitysmaihin erikoistuneita järjestöjä

http://www.plan.fi
http://www.kepa.fi

Ympäristöjärjestöjä

http://www.wwf.fi
http://www.greenpeace.org/finland/fi

Kansainvälisiä ihmisoikeusjärjestöjä

http://www.amnesty.fi
http://www.unicef.fi

Keskusta ja sosialidemokraatit romahtavat vuoden 2011 eduskuntavaaleissa

Kokoomuksesta kasvaa mahtipuolue

Suomen puoluekenttä on käymistilassa. Maassa on meneillään raju yhteiskunnallinen, elämäntavallinen ja asenteellinen murros, joka muuttaa peruttamattomasti vanhan puoluejaon. Sosialidemokraattien ja keskustan profiilissa ja kannattajakunnassa on sellaisia korjaamattomia säröjä, että niiden romahtamista valtapuolueista keskisuuriksi apupuolueiksi ei juurikaan voida estää.


Suomen puoluekirjo voidaan jakaa kolmeen ryhmään; yleispuolueet, profiilipuolueet ja kapinapuolueet. Suuret yleispuolueet kokoomus, sosialidemokraatit ja keskusta ovat toimineet valtionhoitajina ja pelanneet kolmiopeliä siitä, ketkä kaksi ottavat vuorollaan haltuunsa maan asioiden valmistelu-, päätöksenteko- ja valmistelukoneiston. Niiden äänisaalis on vaihdellut 20-25 %:n välillä. Kannatus on perustunut mahdollisimman laajan kannattajakunnan haravointiin. Perusajatuksena on ollut kaikenlaisen aatteellisuuden ja liian terävän profiilin korvaaminen yleisellä arvoretoriikalla ja pragmaattisella ”viranhoidolla”.

Profiilipuolueita ovat vihreät, vasemmistoliitto, ruotsalainen kansanpuolue ja kristillisdemokraatit. Näiden keskisuurten puolueiden kannatus sijoittuu 4-10 %:n välille. Niillä on selkeä peruskannattajakunta, jonka liittää yhteen jonkinlainen aatteellinen sanoma tai ryhmäidentiteetti; vasemmistoliitolla perinneideologia, vihreillä ympäristö, RKP:llä ruotsin kieli ja kristillisdemokraateilla uskonto.

Kapinapuolueet muodostuvat erilaisista perinteiseen äärioikeistoon ja äärivasemmistoon sekä uskonto- ja ympäristöfundamentalismiin luokiteltavista sirpaleryhmistä. Niiden kannatus on marginaalinen 0,1-2 %. Kannatus on pohjannut syrjäytymiseen, yhteiskunnalliseen tyytymättömyyteen ja ulkopuolisuuteen. Näillä ryhmillä on syvät ennakkoluulot nykyistä järjestelmää ja politiikan hoitoa kohtaan. Kapinapuolueilla on kuitenkin periaatteessa suuri potentiaali ns. nukkuvissa äänestäjissä. Merkittävin puolue on tähän asti ollut perussuomalaiset.

Suomen politiikassa on kuitenkin tultu taitekohtaan. Aatteiden katoaminen ja luokkajaon sekoittuminen on pannut liikettä kansalaisiin ja äänestäjiin puoluekentässä. Äänestäjien liikkumiseen vaikuttaa mm. yhteiskunnallinen tilanne, väestön varallisuuden ja luokkajaon muutos, puolueen kuva, käytännön politiikka ja johtajien kyvyt.

Puolenkannatus elää ja kannattajakunta siirtyy entistä herkemmin puolueen profiilin, kuvan ja toimien seurauksena. Kannatuksen nosto onnistuu vain joko profiilia kirkastamalla tai reviirin laajennuksella. Kumpikin on kuitenkin suuri riski, sillä vanhat kannattajat voivat kadota, mutta uusia ei tulekaan tilalle. Puolueilla on suuria ongelmia siinä, miten kannattajien lukitus omaan puolueeseen hoidetaan ja vuoto muualle estetään, miten puolueen suojaus ja noste saadaan aikaiseksi. Kuntavaaleissa perusssuomalaiset osoittivat myös sen, että pelkällä rahalla ja imagokamppanjoilla ei hankita vaalivoittoa.

Nousevat puolueet

Suurista puolueista kokoomuksen profiili on hyvin suojattu ja siinä on paljon potentiaalisia kasvutekijöitä. Puolue kokoaa raha- ja pintaeliitin, menestyjät ja nousukkaat, mutta samalla se on pystynyt kiinnittymään palkansaajiin, piensäästäjiin ja veronmaksajiin ”tavallisiin keskiluokkaisiin ihmisiin”. Suurista puolueista se on selkeimmin EU- ja NATO –myönteinen, joka kirkastaa sen profiilia.

Lisää etenkin nuoria kannattajia se haalii modernilla kansainvälisellä ja eurooppalaisella imagolla. Se on pystynyt laajentamaan tukijakuntaansa, kun se pannut ainakin tilapäisesti koipussiin poroporvarillisen arvokonservatismin. Kokoomukseen moderniin, kansainväliseen profiiliin ei myöskään sovi vanhakantainen yltiöisänmaallinen retoriikka ja Venäjä-vastaisuus. Kummastakin on tullut jonkinlainen taakka ja puolue onkin liudentanut ne julkikuvastaan melko näkymättömiin.

Eturyhmäideologit, keinottelijat, kapitalistit ja työnantajat kuitenkin uskovat, että puolue tekee heidän etujensa mukaisia ratkaisuja, jos laajempi, maan, kansalaisten ja työnantajien etu joutuu jotenkin vastakkain. Näiden muumioiden esiinnousu onkin se vaara, joka karkottaisi paljon kannattajia kokoomuksesta.

Vihreät ovat saaneet voittoja siirtymällä ensin kapinapuolueesta profiilipuolueeksi ja sen jälkeen nopeasti kohti yleispuoluetta. Tie ei ole ollut ongelmaton, sillä puolue on taiteilu kannattajavuodon ja hyvän nostepotentiaalin kiikkulaudalla. Puoluetta helpottaa se, että Suomessa ei ole lainkaan ympäristöön profiloitunutta kapinapuoluetta. Puolue on karsinut ylilyönnit ympäristöasioissa, ympäristöfundamentalismia sen sisällä ei juuri enää näy.

Ympäristöasioiden yhteiskunnallisen merkittävyyden kasvu ja puolueen lisääntyvä asiantuntemus on tuonut sille uskottavuutta ja kasvupotentiaalia varsinkin, kun muut valtapuolueet ovat yrittäneet hoitaa ympäristöasioita vain ”valtiohoidon” rinnalla ja osa-alueena. Vihreiden ei tarvitse luopua profiilista vaan laajentaa vain ympäristöasioiden painoa yhteiskunnan eri osa-alueilla. Vihreät pystyy haalimaan kannattajia sekä perinteiseltä vasemmistolta ja oikeistolta. Moderni, vasemmistoa aiemmin tukenut älymystö ja sivistyseliitti onkin siirtynyt pitkälti vihreiden kannattajiksi.

Perusssuomalaisten nousu kapinapuolueesta profiilipuolueeksi on onnistunut hienosti. Nousevista puolueista sen kasvupotentiaali on paras ja onnistuessaan se uhkaa jopa taantuvien yleispuolueiden kannatuslukuja. Profiili on niin muista erottuva ja selkeä, että potentiaalinen kannattajavuoto muihin puolueisiin on todella pieni. Puolueen terävä profiili on kääntynyt sille vahvaksi eduksi. Vuotouhka onkin kannattajien siirtyminen takaisin ”nukkuvien puolueeseen”.

Puheenjohtaja Soini persoonallaan, tietämyksellään ja verbaalisella näppäryydellään on saanut syrjäytyneet ja nukkuvat aktivoitumaan sekä kanavoinut kapinalliset äänestyskoppiin. Perussuomalaiset kokoavat ja ryöväävät myös taitavasti muihin valtapuolueisiin pettyneitä kannattajia itselleen.

Vaikka kannattajissa on paljon ns. ”äkkivääriä ja onnettomia”, entistä laajempi kannatus tulee tavallisilta, ”suoraselkäisinä” itseään pitäviltä suomalaisilta. Jämäkkä isänmaallisuus, perinteiden kunnioitus, EU-vastaisuus, vahva Venäjän pelko ja vastustus sekä kielteinen suhtautuminen ”perusteettomaan” maahanmuuttoon vetoavat yhä laajempaan joukkoon. Suorasanaisuus ja peräänantamattomuus nähdään hyveenä valtapuolueiden tempoillessa ja kiemurrellessa kieli keskellä suuta suomalaisia sykähdyttävissä asioissa.

Perinneoikeistolaisuus ja keskustasta siirtyvät EU-vastustajat vahvistavat vain perussuomalaisten kannatuspohjaa. Puolue kykenee entistä paremmin imuroimaan tulevan taantuman ja laman aikana köyhtyvät ja lisääntyvät työttömät syleilyynsä.


Romahtavat puolueet

Kahden valtapuolueen sosialidemokraattien ja keskustan romahdus tulee muuttamaan suomalaista poliittista kenttää ja elämää perinpohjin. Kansalaiset kyllä huomaavat sosialidemokraattien kuntavaalien jälkeiset puheet ”torjuntavoitosta” ja keskustan selittelyt ”hallitusvastuusta, kampanjan koordinoinnin epäonnistumisesta tai markkinoinnin näkymättömyydestä” pääosin silmänlumeeksi ja teeskentelyksi. Puheet kielivät kuitenkin haluttomuudesta kaivaa esiin tappioiden todellisia syitä, jotka ovat syvällä rakenteissa ja asenteissa.

Keskustan ja sosialidemokraattien suuri yleinen ja yhteinen ongelma on, että ne ovat kadottaneet sekä yleispuolueen että profiilipuolueen uskottavuuden. Vuotoriski muihin puolueisiin tulee olemaan rajua ja nostepotentiaali on heikko.

Demarien ja keskustan peruskannattajakuntien ydin, viranhoitajien, teollisuustyöläisten ja maanviljelijöiden joukko pienenee koko ajan. Puolueiden ylimielinen ja elitistinen valtiohoitaja - asenne karkottaa jopa tavallisia veronmaksajia kannattajapiiristä. Kohta näille virkamiespuolueille tulee tukea lähinnä vain vallan leipäpapeilta, hallintoeliitistä.

Toisaaltane leimautuvat edelleen profiililtaan myös etujärjestöpuolueiksi, keskusta maa- ja metsätalouslobbyn ja sosialidemokraatit ammattiyhdistysliikkeen vasalleiksi. Tätä eivät oikein sulata enää edes modernit ”duunarit ja maalaiset”, jotka ajattelevat asioista laajemmin. Moderni maajussi samaistaa itsensä enemmän yrittäjään kuin vanhan ajan turpeenpuskijaan.

Kummallakin on ristiriitainen, sekava ja tempoileva EU- ja NATO- politiikka, joka karkottaa puolueiden EU- ja NATO -kannattajat kokoomukseen, ja vastustajat joko vasemmistoliittoon tai perussuomalaisiin. Julkipuheissa puolueiden Venäjä-politiikka on mitäänsanomatonta, näennäiskriittisen mielistelevää. Venäjä -myötäilijät solahtavatkin vasemmistoliittoon, vastustajat perussuomalaisiin ja kokoomukseen.

Ympäristöasioissa kummaltakin puolueelta puuttuu laajempi uskottavuus, koska ne eivät ole pystyneet tekemään irtiottoa teollisuuden ja maatalouden aiheuttamiin ongelmiin. Metropoli-, liikenne- ja kaupunkipolitiikassa kokoomus ja vihreät johtavat keskustelua ja toimintaa.

Keskusta näyttäytyy edelleenkin myös kaikenlaisten vanhakantaisen, tehottoman alue- ja tukipolitiikan aisankannattajana. Harva uskoo, että rahan pumppaamisella ja valtion työpaikkojen pakkosiirroilla voidaan pitää ”koko Suomi asuttuna”.

Tuskin kukaan luottaa myöskään siihen, että keskusta edistäisi aitoa yrittäjyyttä ja todellisten kilpailuolojen kehittämistä. Se nähdään pikemminkin kaikenlaisten hämärien ”liikemiesten” kumppanina sopimassa maa- ja kiinteistökeinottelusta äänestäjien päiden yläpuolella.

Keskustan umpimielistä nurkkakuntaisuutta, taantuvien alueiden pönkittämistä ja iltalypsypolitiikkaa jää kannattamaan vain vanheneva syrjäseutujen väestö. Monet keskustan kaupunkilaiskannattajat siirtyvät kokoomuksen tukijoiksi ja maaseudulla keskustan tasapainoiluun kyllästyneet EU-vastustajat, vanhaa ”ryssävihaa” ja Venäjän pelkoa potevat, isänmaalliset maaseudun kannattajat loikkaavat SMP:n perillisen, perussuomalalaisten leiriin.

Sosialidemokraattien kannattajat valuvat laajemmalle, sivistyneistö vihreisiin ja jopa kulttuurillisesti demareita luovempaan vasemmistoliittoon, duunarit perussuomalaisiin, keskiluokka ja eliitti kokoomukseen.

Vihreät ja kokoomus keräävät kaupunkien valtaväestön nuoret, perussuomalaiset kaikenikäiset vähäosaiset, kapinalliset ja syrjäytyneet.

Taantuvat puolueet

Taantuvilla puolueilla on suhteellisen vakaa peruskannattajakunta, mutta lisää kannattajia ei ole näköpiirissä. Luonnollisen poistuman kautta ne pikkuhiljaa kuihtuvat yhä pienemmiksi.

Vasemmistoliitto

Taantuvista puolueista vasemmistoliitto on eniten tyhjän päällä. Aatteellisuuden palo ilman ideologiaa, kritiikki vailla vaihtoehtoa näyttää absurdilta. Puolue yrittää edelleen pyristellä eroon vanhasta kadonneesta aatteesta, mutta SKDL:n ja sosialismin haamu kummittelee edelleenkin. Vasemmalta puolue näkyy aatteen petturina ja demarien hännystelijänä. Puolue on saanut niin vähän aikaan, että se näyttää pitävän työläisiä, köyhiä ja syrjäytyneitä vain vallan ja vaalien lypsylehmänä.

Vasemmistoliitto on kadonneen vanhan valtaeliitin perillinen, Venäjän ystävä ja NATO:n vihollinen. Sitä johtavat änkyrät, ammattiyhdistysjyrät ja räyhäävät feministit. Kriittinen kulttuurieliitti yrittää ylläpitää puolueessa sivistyksen kulissia, mutta ”tavallinen nainen” ja ”kunnon mies” puoluetta tuskin haluaa enää äänestää. Eikä vähäisistä radikaalinuorista ole puolueen pelastajaksi.

Ruotsalainen kansanpuolue

Yksi kieli tuskin jaksaa yhdistää jotakin ryhmää enää kauan nopeasti kansainvälistyvässä maassa. Parempien ja vapaamielisten ihmisten puolue asteleekin pitkälti harhapoluilla, vaikka sillä ei ole paljoa tehtävissä asemiensa parantamiseksi. Yltiöisänmaallisuuden ja nuorsuomalaisuuden katoaminen kokoomuksesta merkitsee, että jopa osa ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajista ovat jo valmiita siirtymään kokoomuksen tukijoiksi.

Entisen stalinistin, nykyisen uusliberaalin ja puhtaaksiviljellyn arvokapitalistin Nalle Wahlroosin siirtyminen puolueen neuvonantajaksi ei tyydytä edes suurta osaa ruotsinkielisiä peruskannattajia, josta vain murto-osa samaistuu talouseliittiin. Wahlroosin hännystely ei ainakaan paranna puolueen sivistyksellistä ja avaramielistä imagoa.

Kristillinen liitto

Enemmistö kristillisistä suomalaisista ei pidä uskontoa poliittisen elämöinnin välikappaleena vaan se on kunkin yksityisasia, siksi kristillisdemokraatit herättävät ristiriitaisia tuntoja. Uskonnon ja raamatun oppien häivyttäminen arjen politiikasta taka-alalle onkin ollut se temppu, jolla puolue yrittää kalastaa lisää kannattajia.

Maallistuneessa maassa uskonnon käyttö keppihevosena arjen ratkaisuissa onkin riskialtista politiikkaa. Tällainen tekopyhä ja moralisoiva toiminta ei saa lisää kannattajia, elleivät kansalaiset vaivu niin syvään koomaan ja epätoivoon muiden puolueiden kyvyistä, että kuvittelevat moralistisella kurikampanjalla, rukouksella ja Jumalan avulla ratkaisevansa yhteiskunnalliset perusongelmat.

Kapinapuolueet

Nykyisissä kapinapuolueissa ei näy olevan sellaista kasvupotentiaalia, joka voisi nostaa jonkun niistä nopeasti merkittävään asemaan. Ne ovat ryhmittyneet usein puhtaasti muutamien henkilöiden ajatusten, asenteiden ja toiminnan ympärille. Ne ovat huonosti organisoituja, toiminta on satunnaista, ajatukset epäselviä ja ohjelmat ristiriitaisia.


Eduskuntavaalit 2011

Kokoomuksesta tulee suvereeni yleis- ja valtapuolue ylivoimaisella voitollaan. Se pystyy päättämään hallituskoalition kokoonpanon. Poliittisen murroksen toinen aalto romahduttaa sosialidemokratian ja keskustan kannatuksen noin 15 %.iin, jolloin niistä tulee keskisuuria puolueita. Vihreät nousevat tähän samaan kastiin, ellei ylikin. Perussuomalaiset kaksinkertaistavat nykyisen kunnallisvaalien kannatuksen yli 10 %:n, ja puolueen potentiaali ylöspäin on entistäkin suurempi.

Kuva puoluejohtajista vaikuttaa myös enemmän tai vähemmän puolueiden kannatukseen. Johtajat ovat puolue-eliitin peilikuvia. Tulevaisuudessa vain hyvällä eettisellä johtajuudella on sijansa suurten joukkojen mielissä.

Keskustan ja sosialidemokraattien kannatusta heikentävät nykyiset puoluejohtajat. Vanhanen puhuu moniselitteistä ja ylimalkaista virastokieltä, uhkuu itseriittoisuutta, vallantäyteyttä ja ylimielisyyttä. Vanhanen tarrautuu valtaan, mutta ei kykene tekemään kovia poliittisia ratkaisuja. Naisseikkailut, veljeily ”liikemiesten” kanssa ja vaalirahasotkut pahentavat tilannetta. Urpilaisen ”papukaijapuhe” ja unelmakliseet viestivät epävarmuudesta ja heikosta johtajuudesta. Asenne ja käyttäytyminen loitontavat sekä Vanhasta ja Urpilaista äänestäjistä.

Kataisen ja Soinin olemukset ja toimet viestivät vahvasta johtajuudesta. Katainen on osoittanut sen myös käytännössä. Silti Katainen näyttää toimivan nöyrästi, ja tuntuu aidon ystävälliseltä jopa poliittisille vastustajille. Soini tietää, että hän on puolueen kiistaton johtaja. Soinin olemus on välitön, kansanomainen ja rempseä. Kummankin puoluejohtajan tyyli tuntuu aidosti vetoavan äänestäjiin.

Avaruusseikkailulla hämärän vallankäytön kimppuun

Esikoiskirjailija Rainer Granit käy avaruusseikkailun muotoon puetulla kirjalla Lähtölasku 47 väärän vallankäytön kimppuun armottomasti. Romaani on terävä ja hauskan ironinen, sarkastinen ja satiirinen kuvaus kansainvälisen järjestön vallan pimeästä puolesta.

Kirja kertoo mainiosti vallankäytön hulluudesta, mielipuolisesta johtajuudesta ja päätöksenteon mielettömyydestä, toiminnan spontaanisuudesta ja sattumanvaraisuudesta, jonka taustalla on yksilöiden henkilökohtainen hyöty ja maine. Samalla romaani on kuitenkin pienen ihmisen selviytymistarina suurten voimien puristuksessa.

Kirjan keskushenkilö on kirjanpitäjä Geoff Kaufmann, josta tulee tahtomattaan ensin avaruuskokelas, ja josta tehdään myöhemmin avaruussankari. Aluksi Kaufmann näyttäytyy muille, kansainvälisen avaruusjärjestön, ISOn kollegoille halveksittuna, vetelänä, hieman yksinkertaisena byrokraattina.

ISOa johtaa maanis-depressiivinen silmälasifetissi pääjohtaja Jordan, joka haluaa viedä ihmiskunnan uudelle planeetalle ennen aurinkokunnan tuhoa. Etäinen ja pelottava johtava psykiatri, tohtori Payne eli Kipu puolestaan tutkii ja seuloo astronauttikokelaat.

Nautiskelija Kaufmann inhoaa avaruutta, ilmailua ja avaruusmatkailua metallituubissa. Tämä paniikkikohtauksista, luonnevioista ja fobioista kärsivä Toimistojukka nousee kuitenkin avaruusjärjestön tunnetuimmaksi astronautiksi muiden kauhuksi ja vastoin omaa tahtoaan.

Kaufmann selviää älykkyyskokeista, painovoimatesteistä ja avaruussimulaattorista, onnistuu läpäisemään astronauttikoulutuksen ilman omaa haluaan muiden häntä halveksivien huippukokelaiden joukossa. Kaufmann pitää valintaansa kuitenkin kuolemantuomiona.

Ensimmäisten Marsiin matkaavien astronauttikokelaiden testaamiseen ja matkan valmisteluihin kuluu vajaat puolet kirjasta. Tällöin avataan Kaufmannin pohdintojen kautta koko ISOn toiminnan raadollisuus. Kyse on organisaation vallasta ja sen ihmisten petollisuudesta, joka on istutettu järjestelmän rakenteisiin.


”Maailmaa johtavat psykopaatit”
(Geoff Kaufmann)


ISO on joukko juonittelevia yksilöitä ja valtioita. Järjestön rationaalisen ja sisäsiistin kulissin takana toimivat klikit, joissa kaikki epäilevät toisiaan. Yksilöllä on valtaa vain, jos hän tietää tarpeeksi salaisista asioista.

Laskentaekonomi Kaufmann ei ole avaruushallinnossa eksyksissä, vaikka siltä aika ajoin näyttääkin. Hän on oppinut järjestelmän metkut. Ammattitaidolla ja organisaation tuntemuksella hän selviytyy juonittelujen, informaatiovuotojen ja disinformaation sekamelskassa.

Kaufmann on piiloälykkö, jonka ymmärrys on vaarana paljastua. Romaani eteneekin pitkälti Kaufmannin ajatusten, puheen ja toiminnan välityksellä. Järjestelmän mielettömyys ilmenee Kaufmannin sarkasmin ja ironian kautta. Hän on henkinen kapinallinen, joka on aluksi vailla valtaa edes omaan kohtaloonsa ja tulevaisuuteensa. Kaufmann on ainakin ajattelussaan pseudonyymi Rainer Granitin alter ego.

Kirjailija Rainer Granit tuntee suuren kansainvälisen organisaation toimintatavat ja sen hämärän puolen. ISOn testeissä ja harjoittelussa on näennäisesti tarkka hierarkia ja suoritusjärjestys, se suosii kuitenkin keskinkertaisuuksia ja jopa tyhmiä. Organisaation ilmapiiri onkin sakeana testien väärentämistä, valehtelua ja kiristystä, lahjontaa ja uhkailuja, vainoharhaisuutta, sabotaasiepäilyjä ja salaliittouskomuksia.

Onnettomuudet, sähläykset ja epäonnistumisetkin käännetään ylösalaisin ja selitetään parhain päin, kun näennäisen vaaraton mies halutaan eturiviin. Paniikki tulkitaan urhoollisuudeksi ja sähläyksestä tehdään sankaruutta. Väärintulkinnoista kehkeytyy sekava vyyhti ja prosessi, jota näyttää ohjaavan puhdas sattuma. Kerran sankariksi julistetulle kaikki on mahdollista. Silloin saattaa joutua myös keulakuvaksi tahtomattaan.

Kirjailija Rainer Granit on myös kemian, insinööritaidon ja avaruustieteen asiantuntija. Kirja pursuaa herkullisia avaruusteknologian, kemian ja insinööritaidon oivalluksia hauskassa muodossa. Astronauttien testauksen, avaruusalusten toiminnan, avaruustekniikan, kemian ja fysiikan selostukset ja avaruusmatkan tekniset yksityiskohdat ovat maallikollekin mielenkiintoista luettavaa ja osoittavat Granitin perehtyneen aiheeseen perusteellisesti.


” Ei kai se ole varas, joka varkaalta varastaa ? ”
(Geoff Kaufmann)


Marsia kohti matkaa lopulta merkillinen kolmikko: neurootikko Kaufmann, joka on kirjanpito- ja organisaatiotaidoillaan onnistunut kavaltamaan melkoisen määrän ISOn varoja. Aluksen kapteeni on Kaufmanin vastakohta, lihaksikas, narsistinen ja huipputrimmattu rämäpää ja yli-ihminen, viskille perso Owens, kutsumanimeltään Cowboy.

Mukaan tulee kuvankaunis, suklaasilmäinen kazakkipsykologi, teollisuusvakooja ja Kaufmannin ihastus Milana. Maasta käsin Kaufmannia avustaa ystäväksi heittäytynyt, salaperäinen tietokonenörtti ja kiristäjä Egbert.

Alkoholistin, vakoojan ja huijarin avaruusmatkasta muodostuu kertomus, josta käänteitä ei puutu. Matkan aikana Kaufmanin omat pohdinnat vaihtuvat matkakumppaneiden dialogiksi. Matkaa ryydittävät Kaufmanin näsäviisaat huomautukset, kielikuvat, teoriat ja tieteelliset pohdinnat. Milanan, Cowboys ja Kaufmanin kielipeli ja huomautukset matkalla ”jäätyneeseen helvettiin” ja sieltä takaisin ovat virkistävää luettavaa.

Aika ajoin ”tylsän” matkan täyttävät painottomuudesta aiheutuvat arjen askareitten ongelmat, tekniset kikkailut, toimien hankaluus painottomuudessa ja asuminen avaruusaluksessa. Avaruuden ja Marsin ankeissa oloissa selviytymisen ratkaisut ovat kuitenkin näppäriä ja hauskoja. Matkan edetessä ja ongelmien myötä kertomuksen jännite kasvaa ja intensiivisyys tiivistyy romaanin loppua kohti.

Myös kuva tulevista avaruussankareista muuttuu matkan varrella. Kolmikko luottaa entistä enemmän toisiinsa, mutta epäilevät muita. Samalla ISOn byrokraattien maasta viestimät kyvyttömät ohjeet ja määräykset käyvät kolmikolle yhä merkityksettömimmiksi.

Lopullinen irtiotto piinaavasta ISOsta tapahtuu henkilökohtaisten ratkaisujen kautta. Kaufmann ryhdistäytyy, kun Milanalle ja Kaufmannille syntyy avaruusvauva, aito marsilainen. Milanasta kasvaa esiin voimakastahtoinen, rakastava ja välittävä äiti ja puoliso.

Säännöistä ja määräyksistä piittaamattoman, Cowboyn kyky ratkaista matkan pulmia käytännönläheisesti ja suoraviivaisesti osoittautuu kullanarvoiseksi. Pokeriaddikti, supermies ja juoppo Owens onkin pyyteetön ja empaattinen ystävä, joka on valmis uhraamaan itsensä Kaufmannin ja Milanan onnen ja elämän puolesta.

Näennäisesti epäilyttävä kolmikko onkin lopulta maailman etikkaa ja moraalia ylläpitävä voima.


”Ihmisen hulluus on ainoa rajaton luonnonvara”
(Milana Sadakaeva)


Kirja kertoo myös pr-propagandasta ja sen mielettömyydestä. Raha ja henkilökohtainen maine ohjaavat taustalla kaikkea ISOn toimintaa. Astronautti riisutaan omista ajatuksista ja ajatukset irtaantuvat persoonasta, kun Kaufmannista tehdään hetkessä ISOn pr -mannekiini, näyttelyesine ja globaali merkkituote. Kaufmannin väärin ymmärretty verbaalinäppäryys tuo mediajulkisuuden pintaliidossa vain lisää mainetta. Kuuluisuuden myötä kollegoiden vähättelevä naureskelu muuttuu maireaksi lipomiseksi.

Lopulta paljastuu, mikä on byrokraattien ja tiedemiesten todellinen suunnitelma Marsin matkan tarkoituksesta. Marsin matkan tieteellinen arvo onkin vain välikappale maineen ja valtavien taloudellisten etujen hankkimiseksi ISOlle. Matkan suhde julkisuuteen on kaikki kaikessa, ja avaruusaluksen miehistöä pidetään vain maineen ja rahastuksen välikappaleena. Tekniset ongelmatkin vaihtuvat rahaksi ja markkinapeliksi sankariastronautit pelinappuloina.

Avaruuskolmikon ahdingosta ja henkilökohtaisesta onnestakin tehdään kauppatavaraa. Avaruusraskaudesta, synnytyksestä ja lastenhoidosta avaruudessa pr -yksikkö ottaa kaiken irti. Raskaudesta tehdään mediaspektaakkeli ja kultahysteriasta tehdään markkinatavaraa. Herkullisia kuvauksia on myös Marsin matkan ympärillä hyödynnettävä mielikuva- ja hiluvimpain-markkinointi.


”Miljoonan kavaltamisesta joutuu vankilaan, mutta miljardien puhaltaminen on politiikkaa” (Geoff Kaufmann )


Romaani kritisoi monia muitakin yhteiskunnan lieveilmiöitä. Sen hampaisiin joutuu terveydenhoidon järjestelmä, teknologian, talouden, tieteen muodollisuudet, ammattitaito ja organisaatiovilppi. Kirjassa pilkataan sijoittajien ahneutta, hysteriaa ja tietämättömyyttä hauskalla tavalla.

Avaruudesta löydetyn kulta-asteroidin ympärillä pyörivä spekulointi, markkinointihuuma, asteroidifutuurit ja optiot ovatkin lopulta kumman tuttua maailman rahatalouden kuvausta. Ehkäpä romaanin kulta-asteroidi huumassa perustetun pörssiyhtiön kohtalo ennakoikin maailman nykyistä, todellista finanssikriisiä ja sen kehityskaarta.

Veronmaksajien varoilla rahoitettava avaruusbisnes noudattelee pitkälti yritystoiminnan logiikkaa ja lakeja. Granitin kirja on mainio ja monin osin hulvaton kuvaus vallan rakenteista, sisäänpäin lämpiävyydestä, organisaatioiden toiminnan satunnaisuudesta, pelistä ja prosesseita, narsistista tyhjäkäynnistä, pönttöpäisestä vallankäytöstä ja valtapiirin kohelluksesta.

Kirjassa luonnehäiriöiset ja juonikkaat ihmiset koheltavat absurdissa järjestelmässä. Samalla paljastetaan suuren organisaation julmuus ja laskelmointi, jossa kaikki sitä uhkaava ja vaarallinen tuhotaan. Rationaaliselta ja pysyviltä näyttävät rakennelmat sortuvat kuitenkin sattumiin ja salajuoniin, jotka vievät hallitsemattomasti uuteen suuntaan ja lopulta tuhoon.

Kirjanpitäjä Kaufmann tuntee hyvin pohjattoman avaruustutkimuksen kassan, salailevan taloushallinnon, hämärät tilisiirrot, sekopäiset kirjanpito ja talouslaskelmat, älyvapaat projektit ja hyödyttömät tutkimukset kuin omat taskunsa.

Rinnastuksia muihin organisaatioihin ja yhteiskunnan nykyilmiöihin löytyy helposti. Niin mieletön kuin ISOn maailma on, se on monissa organisaatioissa täyttä todellisuutta. Avaruusjärjestön sijasta yhtä hyvin EU:n, IMF:n, YK:n tai jonkin kotimaisen suuryhtiön toiminta tuskin paljon poikkeaa ISOn maailmasta ja menetelmistä.

Kun avaruuden valloituksesta tulee seuraava globaalin talouden hypertoimiala, kannattaakin lukea Granitin kirja oppaana ja ennusteena tuleville tapahtumille.

Rainer Granit tietää, mistä kertoo. Lähtölasku 47 on romaani, seikkailukertomus ja paljastuskirja, jota sävyttää lämmin huumori ja sarkasmi, tarkkanäköiset ja realistiset kuvaukset valaankäytöstä ja organisaatiopeleistä sekä hauskat, tekniset ja käytännön oivallukset. Kirjan merkitys on siinä, että Rainer Granit tuo ihmisten eteen sen sisäisen maailman ja todellisuuden, jonka eliitti kyllä tuntee, mutta josta se vaikenee.

Organisaation hämärien toimintamallien kuvauksena ”Lähtölasku 47” -romaania voidaan verrata John Grishamin ”Firmaan”. Siinä, missä Grisham käyttää juonitteluja uhkan ja jännitteen luomiseen, Granit paljastaa kulissit sarkastisella retoriikalla ja otteella.

Lähtölasku 47 on myös selviytymistarina ja henkinen irtiotto organisaatiovankilasta. Se on seikkailu suureen pimeään järjestelmään, ihmisen mielen ja toiminnan typeryyksiin. Romaani kohoaa hyvän ihmisen ja yksilön sisäisen voiman ylistykseksi juonikkaassa ja kylmässä ”maailmankaikkeudessa”. Ehkä loppujen lopuksi kyse onkin ihmiskunnan pelastautumisesta sen matkalla kohti tuntematonta.


”Avaruutta äärettömämpää on vain ihmisen typeryys”
(Geoff Kaufmann)


Paljastuksiakin kirjasta löytyy. Jopa ensimmäisen avaruusmiehen, kosmonautti Juri Gagarinin todellinen kuolinsyykin selviää. Salaisuuksiakin kirjaan toki jää. Kirjailija Rainer Granit on tehnyt saman tempun kuin hänen kirjallinen alter egonsa. Romaanin lopussa myös Geoff Kaufmann vaihtaa nimeä ja siirtyy tuntemattomaksi maailmankansalaiseksi. Mutta romaanissa eräs henkilö jää vielä suuremman salaisuuden varjoon…

Ps. Voihan olla, että meiltä salattu avaruuden maailma on vielä Granitinkin kuvaamaa mielettömämpi. Ei tarvitse ajatella kuin viimeaikaisia Britannian puolustusministeriön julkaisemia salaisia tiedostoja ufo-havainnoista. Vuosilta 1986-1992 peräisin olevat kertomukset vaihtelevat lentäjien havainnoista mitä mielikuvituksellisempiin tarinoihin. Nämä salaiset UFO paljastukset saavat kyllä mielikuvituksen laukkaamaan.

http://www.youtube.com/watch?v=dNtvqioJiBk&feature=related

Kaiken katinkullan kimallus

Globaali pankki-, luotto- ja sijoituskriisi ei ole kaatamassa pelkästään kansainvälisiä finanssilaitoksia ja keinottelijoita, vaan se murentaa myös piensäästäjän, -sijoittajan ja asunnonhankkijan vähäisen varallisuuden. Wincapitan pyramidipeleihin sijoittaneet, velkarahalla keinotelleet, virtuaalipokeriin sortuneet ja pikavippiyhtiöiden luottoja käyttäneet ovat saaneet kokea karsaasti ahneuden pimeämmän puolen.

Tähän saumaan yrittää nyt iskeä Tavex Oy, joka kehottaa sijoittamaan kultaan. Tavex jakaa lehtistään koteihin, missä kerrotaan, että ”sijoittamalla kultaan voi suojata perheen varallisuutta”. Lehdessä puhutaan laveasti kaaoksesta, järjestyksestä ja taloudesta, laajemmasta lamasta, miten riskejä hajautetaan ja miten kannattaa sijoittaa kultaan, jotta olisi varallisuutta eläkeläisenä.

Sitten yhtiö kehuu, miten kulta sopii sijoituskohteena sekä pien- että suursijoittajalle ja että heiltä kultaa voi ostaa kätevästi. Vakuudeksi esitetään viimeisen vuoden kullan hintakehityskäyrää, jossa kullan hinta on noussut yli 20 %.

Vedätyksen malli on tuttu asunnonvälittäjiltä, pörssimeklareilta ja sijoitusneuvojilta. Näiden mielestä aina on aika ostaa ja varallisuuden/sijoituksen arvo ei menetä arvoaan ainakaan pitkällä aikavälillä. Ylihinnoittelusta ja palkkioiden suuruudesta vaietaan tai sijoittajan tappioriskiä vähätellään. Näin houkutellaan antamaan käteiset ja pankkivarat ”sijoitusyhtiölle” pelivälineiksi.

Olennaisin seikka, mistä Tavex vaikenee on se, että kulta sijoituskohteena ei juurikaan poikkea muista sijoituskohtaista. Se, millä Tavex tässä tilanteessa pyrkii hämäämään on, että kullan hinta vaihtelee kontrasyklisesti, vastakkaisesti talouden suhdanteiden ja muiden sijoitusmuotojen kanssa.

Kun taantuma uhkaa, osakkeiden hinnat ovat romahtaneet ja pankkitalletukset ovat olleet uhattuna, niin kulta luonnollisesti kallistuu. Talouden nousukiidossa kullan hinta taas laskee muihin sijoitusmuotojen hintoihin ja tuottoihin verrattuna. Kullan hintavaihtelussa on yhtä suuret riskit kuin missä muussakin sijoituskohteessa. Tämä on helppo huomata, kun katselee kullan hinnan pitkäaikaista kehitystä, toisin kuin Tavex esittää vain viimeisen vuoden positiivisen hintakehityksen.

Tällä hetkellä kulta on luonnollisesti huippuhinnoissa maailmantalouden epävarmuuden takia. Heti, kun maailmantalous alkaa kohentua, kullan hinta syöksyy laskuun.

ÄLKÄÄ SIIS OSTAKO HUIPPUHINTAISTA KULTAA !

Samoin kuin missä tahansa varallisuudessa, jos kultaa joutuu myymään pakkotilanteesta, niin siitä saa huonon hinnan niin kuin pörssiosakkeista, sijoitus-, eläkerahastoista (pankkitalletus ilman talletussuojaa) yms. Se ei siis ole yhtään parempi sijoituskohde eläkepäivien turvaksi kuin mikään muukaan kohde.

Nyt muka kullan puute ja preemioiden nousu on vaikuttanut Tavexin toimintaan. Eli se kullan korkean markkinahinnan lisäksi rahastaa ylikorkeilla myyntihinnoilla ja nostetuilla ”preemioilla”.

Tavex käyttää häikäilemättömästi nykyistä epävarmuutta kaupatakseen huippuhintaista kultaa muka turvallisena ja kannattavana sijoituskohteena, jota se ei ole. Käteinen raha on likviidein ja turvallisin varallisuuden muoto tilanteessa, jossa muut varallisuusarvot heittelevät rajusti.

Lisäksi Tavex käy myyntikampanjaansa lamapelottelulla ja työttömyydellä. Voi kuitenkin epäillä sitä, mitenkä käy huippuhintaisen kultasi myynti, jos olet taloudellisissa vaikeuksissa ja rahaa ei ole.

Kullan omistamista voi verrata hyvin kahden asunnon loukkuun siinä tilanteessa, kun on sijoittanut huippuhintaiseen kultaan vaikkapa velkarahalla, ja hinta romahtaa seuraavassa talouden noususyklissä puoleen nykyisestä. Inflaatio pystyy tuskin koskaan syömään säästöjäsi tai käteisvarallisuuttasi sillä tavoin kuin riskisijoitus kultaan.